— Ei tuu mitää! — karjaasi toverien puheenjohtaja.
— No tuas on sitte! — kiljaasi vasaramiäs ja knapahutti vasarallansa likimmäästä äijää ottahan.
Ihmiset nauroo, niinku tällääsis tapauksis plaarahan ja tykkäsivät, jotta s’oli sopivaa. Niinkun oliki.
Ja sitte ruvettihin myimähän toisia paloja.
Mutta silloon menikin meiningit sekaasinsa.
Ensimmäänen huuti heti jotta:
— Kymmenen markkaa!
— Viistoista markkaa — kiljaasi toinen.
Ja salaliittolaaset kattoovat suu auki toistansa.
— Kuka tuhat siälä huutaa — karjaasi salaHittolaasten puheenjohtaja. —
Olikos se puhet nii?