— »Ykskää snoukka ei saa huutaa kymmentä markkaa korkiammalle kapan-alaa».
— Ja muistakaa ny se! — terootti puheenjohtaja toverija, jokk’on veljet keskenään
Niin huamis päivänä kaikki
m’oomma pappilan torpparina…
Vetivät salaliittolaaset heljällä äänellä, vaikka nuatti ja sanat meniväkki vähä ploröksi, mutta päätös oli hyvä.
Ja sitte tuli se aussuunipäivä ja vasaramiäs, ja salaliittolaaset.
Seistihin keskellä Härkäluhtaa. Vasaramiäs sanoo jotta:
— Pannahan ny ensisti tästä ojasta tuanne ja siitä viteehinsä tuallaane lohkares. Mitäs taritahan, kapanalasta?
Yks vain rupes vähä rykimähän, muut ei ollu tietääksensä.
— Mitäh? Tarithanko mitää? —
— 10 markkaa! — kuuluu sitte.
— 10 markkaa on tarittu! 10 mk on tarittu! Tulooko lisää? Ensimmääne — — tuloooko mitää — — toinen — — tulooko mitää — ensimmääne — toine ja kol — —tulooko mitää?