Sitä sai sitte emäntäki nostaa ja kattella ymparinsä ja kovasti ne pirttisukat passasivat sen jalkoohi.
Kaffit juathin ja ku oikee toren sanoo, niin vähä sekahanki pantihin, niinku pirtiis pruukathan.
Ja sitte lähti emäntä hyvis aijoos takaasi kotiappäi lykäte kolaansa.
Kotonsa likillä poikkes lähtehelle vettä hakhon, ja kyllä sitä kismitti!
Kun ei s’ollukkaa muistanu ottaa nappua joukkohon! Eikä korvehella kivenkolosta saanu. Niin sai tulla kotia asti takaasi lykäten kolalla korveja ja ottaa napon följyhy. Ja taas takaasi sinne lähtehelle. Ja ku se siinä napolla kipotti vettä korveehi, niin se jahkaasi jotta:
— Sen tuhannen päitäkö mä tätä korveja oon erestakaasi lykkiny? —
LAPUAN RAIPPA-AKAT.
Oottako kuullu jotta nyt repes Lapualla oikee suurpuhristus viinapesis?
Siälä pirettihin suuri kansalaaskokous menhellä viikolla siitä, jotta kuinka saataashin se synnillinen meno, ryyppöö ja kaikkinaanen villitys lopetetuksi, joka Lapualla on pääsny niin suurehen vauhtihin. Ja päätettihin ruveta oikee joukkohommahan kaikkia pontikkatrokaria vastahan.
Menny maanantakina se alkoo. Lapuan vaimo-väjet olivat valinnehet joukostansa kymmenkunnan suurinta ja rotevinta emäntää lähetystöksi lähtemhän yhren Maijan kämppähän, josta viina on virrannu ympärinsä.