Emäntään naamat oli kovasti nojettu, jotta n’oli ku neekeriä. Ja jokahittella oli kauhiammoonen kuusenkarahka olkapäällä.
Niin lähtivät ja tulivat Maijan huushollihin. Maija makas honkkinsa kans kaikes rauhas, kun ovi aukaastihin ja sisälle tulivat nua murjaanit.
Siitä peljästyy Maija niin kauhiasti, jotta se hyppäs heti kamarihi.
Mutta murjaanit tuli peräs.
Nyt otettihin Maija katteltavaksi.
Kaks friskiä akkaa piteli kiinni ja neljä, elikkä oliko niitä viis, akkaa huhtoo kuusenhaoolla erestä ja takaa niin paljo ku jaksoovat aivan paljahalle. Ja Maija hyppii ja huuti ja pannasti, n’otta s’oli aiva punaane — erestä ja takaa.
Mutta mikään ei auttanu. Akat piiskas Maijan oikee perin pohjin. Ja sitte huurettihin jotta:
— Tohtori tupahan voitehinensa!
Ja siältä tuliki lisää yks mustanaama tervapytyn kans. Se meinas tervata Maijan hellemmät tuntehet, mutta pytty oli jäätyny ja tervasuti istuu niin lujas kiinni, jotta varsi vain katkes tohturin käthen ku se yritti sitä irti.
— No jääköhön ny voithet toisehen kertahan — sanoo se musta tohturi. — Mutta jos Maija tarvittoo toiste tällääsen peseen, niin kyllä mä katton, jottei tervapyttyni jääry. Ja ens kerralla m’otan höyheniäkin joukkohon, jotta saarahan vähä koristaa Maijan muatopualta, jotta kankkukin paremmin tykkääs.
— Jaa, tuo lorvi! — huuti yks mustanaama. — Se kans piiskathan! Menkää knapittohon sen housuja.