Mutta sen kuuli se mies tuvanlaattialla, vaikka se makas täkki korvis.
Ja se ku poukahti pystyhy ku ammuttu. Hairas housunsa ja meni nevalle massatehtahan taa ku piili!
Eivät keriinnehet saara kiinni.
Pihalle oli kokoontunu suuri liuta ihmisiä kattohon ja kuulemhan ku emännät tuli kämpästä.
Ne tuli ryhmärivistös, piiskat olkapäillä ja viimmeeteksi tuli tohturi tervapyttyänsä manaten.
Sitte pirättivät ihmisjoukon ethen ja yks emäntä huuti jotta:
— Sellaasen peseen ku Maija ny sai, saa tästä lähtien Lapualla jokahinen viinapesän hoitaja, oli se sitte akka eli miäs. Ja muistakaa se!
Niin sanoovat ja näyttivät raippojansa. Ja sitte ne katos, jotta kukaa lapualaane ei tiärä mistä ne tuli ja mihkä meni.
Mutta trokarit tietää, jotta Lapuan kauhiat »raippa-akat» ovat noussehet haurasta ja siinä ei oo enää leikitteleminen. Siinä voi saara raippoja vaikka kuka.
Kerran, jo pitkä aika sitte, tuli Lapualle sellaane faltesmanni, jok’ei tainnu ihmisten kans’ oikee puhella. Se pakkas krääkymähän.