Ja niin tultihin komisarjuksen ethen. Ja poliisi pauhas ja seliitti jotta:
— Tämä miäs on juavuksis.
Komisarjus kattoo tuimaa Alpiinuksen päälle ja kysyy jotta:
— Ooksä Alpiinus ny taas ryypänny?
— No oonhan mä vähä — — —
— Ja vastusti mua tänne tulles — kirrasti se poliisi.
— Noooo-oh! — sanoo komisarjus ja kattoo pitkhän sen poliisin päälle. —
Se ny on valesta! Alpiinus ei vastusta poliisia, ei trenkää sanuakkaan.
— Herra komisarjus, s’oon nuari miäs tämä poliisi. Em mä vaari sille eresvastausta väärästä ilmiannosta — seliitti Alpiinus jalomiälisesti.
Poliisikonstaapeli seisoo suu auki, eikä käsittäny mitään.
— Herra komisarjus! — sanoo Alpiinus juhlallisesti ja rykii kauan aikaa arvokkahasti. — Mull’on pyhäverhat yllä, eikä mun passaasi niitä krutata. Saisinko minä Herra Komisarjus käyrä vaihtamas tyäverhat?