Pollari seisoo kapula kovana Kröönruusin kulmas ja oikee kaula pitkällä vahtas Alpiinuksen tulua.
— Juavuksis! — karjaasi poliisi ja hairas Alpiinusta kynkästä kiinni.
— No em mä ny juavuksis oo, vaikka vähä maistanu oonki — sanoo
Alpiinus, jok’on reiru ja rehellinen miäs.
— Mars putkahan! — komenti se konstaapeli, jok’oli vissihi maalta tullu kun s’oli niin kovasti mahtavaa.
— Ook’ sä hullu? En suinkaan mä ny pyhäverhoos putkahan lähre!
Kruttaamhan verhojani.
— Tuki suus! — karjaasi poliisi, jok’ei tuntenu Alpiinusta. — Vai täs viälä leukaalet, jottet pyhäverhoos putkahana lähre!
Ja oikee pukkas Alpiinusta selkähän.
— Saappas nährä — sanoo Alpiinus ja lähti kävelemhän poliisin kans konttuurihi, sillä Alpiinuksen tapa ei oo rähistä ja haukkua niinku muiren herraan kun ne pöhnäs on.
Mutta loukkaantunu se oli tuallaasesta kohtelusta. Sanooki jotta:
— Kyllä mä tiärän! Vanhee miäs m’oon poliisilaitokses ku sä!