Kratu-kukan laitan ma hattuni laithan
se teköö mun rennommaksi.
Halstoopinpottu on pontikkaa
ja massis on kymppiä kaksi!
Emäntä se keittää kriiskryynipuuron
ja voista se silmän pistää!
Piikaan tingillä silimän mä syän,
ja oon kun en tiätääsi mistää!
Isäntäni komjimman liinukkavarsan
mä tallista varkahin föörään:
sillä mä hyppöötän kirkonraittia
ja Lissua rehevästi köörään.
Enkä mä liikoja pröystääle, enkä mä liiaksi trossaa! Mutt’ sem minä sanon, ettet kuule ekkä näe, jos reisiinkin vaan sua mossaan!
HELPPOTAJUUNE KONSERTTI.
Ooitako kuultu mikä kuhina ny käy Vaasan frouvaan ja naimaikääste nuarten neitojen kesken?
Samallaane kiirus ja kuahu kuuluu olvan ruattalaastenki fiinien frouvaan ja mampsellien joukos.
Kaikki ne ny vääntelöövät käsiänsä ukkokultiensa eres ja päivittelöövät jotta:
— Tykkääks sä ny, että mun passaa tulla täs silkkiklänningis, joka mull’on ollu jo kaks kertaa päälläni? Ei, ei, min’en saisi silmiäni auki, kun toiset frouvat viisaavat sormella ja supajaavat toisillensa, jotta aina tualla Liljeluntin frouvall’ on samat vanhat tapeetit yllänsä. — Kalle, ymmärräthän sä, että se on mahrotoonta? — Katto nyt, tälläästä pusuria ei löyrä enää minkään mailman muutisurnaalista. Ja tällä mun pitääs mennä?!
Tätä juttua on piisannu eri huusholliis viikon päivät.