— Sus siunakkohon — säikähti isäntä. — Mikä nyt on hätänä?
Isäntä sai tutisevalla tikulla lopuksi valkian lamppuhu. Suutari seisoo viäres suu auki, silmät väärin pualin ja viittooli suuhunsa.
Isäntä kattoo kitahan ja — siälä se oli se fiäteri!
— Kuinkas herra hallikkohon se sun suusnas on? — — haikaali isäntä.
Mutta suutari ei saanu sanaa sanotuksi, koitti vain viittoolla, jotta ottaa pois.
Isäntä yritti sormin, muttei ulettunu. Se oli niin kaukana kurkun peräs ja tarttunu sivuuttaan kiinni.
Silloon suutari härisnänsä rupes kollaamhan pöyränlootaa ja löyti siältä vanhan piipunkrassin. Siihen väänti koukun päähän ja sillä isäntä nyppäs sen fiäterin pois suutarin kurkusta.
Kyllä s'oli hirviää.
KAFFIPANNUNVARAAS.
Oottako kuullu jotta maanantaki illalla meni yks Präntöön miäs kotiansa pää kallellansa funteeraten jotta: