Ne Ähtävän kolme isäntää istuuvat jo Seinäjoelta asti kovasti takakenos ja seliittivät toisillensa ässiirivasikoota, rasvaprosenttia, meijärilitviikiä ja järkiperäästä lannanhoitua, jota sanomalehris on koitettu ihmisille hartahasti opettaa, jottei ne olsi niin tuhlaavaasia.
Silloo astoo Munakan asemalta yks tukeva isäntä samaha vaunuhu ja kerran vaan mulkaasi Ähtävän miästen päälle, niin heti jotta:
— Jahas, t'ootta kans vissihin menos osthon niitä ässiirivasikoota. Vai kuinka — —
— Joo — sanoo Ähtävän miähet.
— No sepä hauskaa — tykkäs Munakan miäs. — M’oon kans samalla asialla.
— No tuu tuaho istumhan jotta Saarahan jutella.
— Kyllä se nii on jotta ässiirihi täs pitää maatiaasista siirtyä. Se on se rasvaprosenttia sellaane. Ja läpilypsyysiä kuuluvat olevan.
Ja siitä alkas heti nii lehmältääne keskustelu, jotta yks herra, elikkä mikhän oli, nousi viimmee ylhä, veti kaikki venttiilit katos auki ja sanoo jotta:
— Navetas pitää olla hyvä ilmanvaihto, jotta vasikat menestyy — —
Niin n'oli ne lehmän ostajat tohkehes, jottei ne kuullehet eikä paljo nähnehekkää Kun konehtööri tuli pilettiä kattomhan, niin se sai hyvän aikaa pökkiä sitä Munakan miästä kylkehe, ku se nii hapenesta seliitti niille Ähtävälääsille yhtä panskalaasta isoja lammasta, iok’on justhin niiku ässiiri.