Ja nii se meni.
Silloon mä jo suutuun.
Ja päätin, jotta nyt ei oo vallankumous, ei jukukliut ookkaa!
Mä lährin takaasi torille, johka oli kokoontunu ihmisiä aikalailla.
Tälläsin itteni seisomhan Sampon portahille ja rupesin huuthon jotta:
— Erehrys! Erehrys arvoosat kristiinalaaset! Ei nyt oo vallankumous, t'ootta erehtyny!
Torilla marssii kolme punakaartilaasta pyssyt olkapäällä. Ne tuli juasten mun tyä kysymhän jotta:
— Mitä te sanootta? Eikö ny ookkaa vallankumous, häh?
— Ei, hyvät miähet! T'ootta erehtyny! Vallankumous on jo aikoja sitte loppunu. Lähtekää ny vai vähä joutua kotianna.
— Jassoo — sanoo miähet. — Joko se ny on loppunu? — Pianpa se loppuuki…
Ja lähtivät löntysthön miliisilaitokselle ihmisten nauraa hohottaas täyttä kurkkua.