Ja niin sitä lährettihin suuren ihmisjoukon saattamana.
Vasta miliisilaitoksella aukaasin silmäni, ja kukas siälä istuukaa komisarion paikalla?
— Männistö, kaupungin ainua oikia lahtari ja kova ryyppymiäs, kaikkien tuttu. — Päivää, no sinäkö nyt oot poliisimestarina?
— Minähän täälä — — nauroo Männistö.
— Kyllä sun ny kelpaa, ku saat itte kriivaroora priilappoja — pahkuloottin mä.
— Kuulkaas ny herra Jaakkoo, kuinka te sillä lailla — rupes Männistö puhumhan.
— Millä lailla? — kysyyn mä.
— Ku paatta leikiksi koko vallankumouksen. — —
Ihmiset nauraa. — — Lupaattako, ettettä tee enää sellaasta, nii saatta mennä — kysyy Männistö.
— En mä tohri luvata, ku m'oon niin paha nauramhan.