Ett' ei taudit tarttuvaiset, lujat luonnossa, tavoissa, leviäisi loppumata su'un syndisen seassa, itse Tohtori totinen, Luoja, paras parandaja, ombi kolmessa osassa määrännyt metikamentit, lähettänyt lääkitykset toinen toistansa paremmat. Nämät ovat nimeldänsä, ensin: köyhyys, toinen: tauti, kolmas: kuolo kolkuttava. Köyhyys estää ylpeyden, tauti tuottaa tunnon lahjan, kuolo kuolemattomuuden.
Omenasta.
Naiset Evan ensimmäisen elämästä paljon moitellen puhuvat, että mieldyi äiti parka omenahan, sitä hartaasti hypisti; Mutt' ei tutki tyttäremme tapojansa itse tarkalla tavalla; moni kokoo täysin kourin kahmaloonsa nytkin oksat ja omenat.
Uutena vuotena.
Nyt alku uuden vuoden, aika aivan ihanainen. Lahjat sulle, Suomen niemi, pitäis' jalot jaettaman, uuden vuoden uudet lahjat.
Mutta mistä minä leivän otan korvessa käteeni? Vähät ovat minun varan' näitä lahjoja latoa.
Kukas vaatiipi varoja? sopis' muutaman sanoa; toivota onnea täyttä, laula laulu-kandeleellas.
Totta minä toivottaisin onnen alinomaisuutta, riemua ja rakkautta; mutta minun kandeleeni ombi aina ollut kehno kaikkumahan kaunihisti.
Lahjat hyvät, hyödylliset ol'sin minä mielelläni kiitokseta, kunnialla koko joukolle jaellut, yhtä tuolle, toista tälle, vähän kullekin varoista.
Pistäsin mä pivon täyden järjen lahjaa juomarille.