Puraisu oli tähdätty opettajaan.
Vähän matkaa mentyään Lauri taas kääntyi katsomaan sinne mihin suuntaan opettaja ja Anni menivät. Heitä ei enää näkynyt.
— Ilostuikohan se Anni siitä, kun näki minut? Tahi jos se vain olikin iloinen siitä, kun sai opettajan kanssa ajella — —?
Kotikin jo alkoi näkyä. Harmaana ja jotenkin rottelomaisena se seisoi autiolla paikallaan, ympärillään muutamia suuria kiviä. Parina kolmena viimeksi kuluneena kesänä istutetut, vielä kituvat koivut eivät paljoakaan pystyneet väriä antamaan.
Hän vertaili sitä Annin kotiin, joka oli maalattu ja siistitty sekä muhkean puutarhan ja puiston ympäröimä. Sitten hän vertaili itseään ja opettajaa. Hän paikkahousuissa ja paulapieksuissa, naama hikinen ja liivin aukosta näkymässä likainen paita. Opettaja kravatti kaulassa, nauhakengissä ja aina pyhäpuvussa, pestyin kasvoin ja tukka kammattuna.
Hienoa pilveä alkoi kerääntyä Laurin sielun sunnuntaipuolelle.
XII.
Sunnuntaina aamupäivällä makaili Lauri Alaniemen Miskan kanssa
Alaniemen aitan seinävierellä varjossa, yhtä ja toista jutellen.
— Olitko sinä kylillä eilen illalla? kysyi Miska.
— En. Olin koko illan kotona, vastasi Lauri. Olitko sinä kylillä? kysyi sitten.