— Sika tietää! tuhahti Lauri. — Ehkä valittiin esimerkiksi seuran nuoremmille jäsenille.
Miska naurahti.
Oltiin vaiti.
Lauri kääntyi selälleen, taivutti kädet pään taakse ja katseli pilviä.
— Niinilän Anni ja Pieliskylän opettaja ajelivat tässä eräänä iltana niin kahden kahtuustaan että — —. Eihän niillä vain mahda olla jotain aikeita? puheli Lauri pilviä katsellen.
— Puhutaanhan niistä sellaisia. Etkö sinä ole kuullut?
— En minä ole mitään kuullut.
— Vai et sinä ole kuullutkaan! ihmetteli Miska. — Niistä on jo kauan puhuttu sellaista. Menneestä talvesta alkaen — melkein heti siitä alettiin hohajamaan kun se opettaja tuli tänne. Nyt kesällä kun opettaja on ollut vähän aikaa poissa, kuuluvat olleen ahkerassa kirjevaihdossa.
— Kumma, etten minä ole mitään kuullut! ihmetteli Lauri ja räpäytti silmiään.
— Et ole sattunut sellaiseen tilaisuuteen, sanoi Miska. Pienen väliajan pidettyään hän jatkoi: