— Joo… Opettajan rouva Annista uhkaa tulla. Ja kyllä Anni siksi kelpaakin siinä kuin joku toinenkin. Minkälainen mies tuo opettaja sitten lie. Siivolta ja sopivalta se kyllä näyttää, mutta — ei niitä herroja paljon tiedä mitä ne ovat.
Miska haukotteli, kääntyi selälleen ja katseli pilviä hänkin.
— Pilvet on pilviä, vaikka ne kuinka
Kullassa ruskotelkoot.
Toivot on turhia, vaikka ne kuinka
Onnea uskotelkoot,
puhkesi sitten lausumaan.
Lauri vavahti ja yritti päätään kääntämättä nähdä Miskan silmiin.
Miska vihelteli hiljaa, sitten alkoi hyräillä jotain säveltä ja vihdoin puhkesi ääneen laulamaan.
Penkoilin peltoa aamusta asti,
Taivas se kylvöni satehella kasti,
Nousisko siitä lapsille muruja,
Nousisko siitä lapsille suruja?
Turpeita käännän, ojitan, äistän,
Hengitän tuoksua laihon tähkäpäistä,
Iltaisen ruskon kirkkaassa kullassa
Jyväni itää mustassa mullassa.
Kynnän ja kylvän, ja savuaa kaski,
Kunnes mun naapurit kirkkomaahan laski,
Niittäiskö lapset pehmeitä muruja,
Muistaako lapset taatonsa suruja?
— Oletko sinä innostunut maanviljelykseen? kysyi Lauri ja kääntyi toiseen asentoon.