— Viljelysmaillaan, matki rouva nauraen. Eihän se ole kuin pikkunen niittykappale vain, näistä puustellin maista vuokrattu.
— Eihän se asiaa muuta. Viljelysmaatahan se on sekin, vaikka onkin palsta pikkuinen, nauroi maisteri.
— Niin — Onhan se niinkin, hymyili rouva. Sitten hänen kasvonsa muuttuivat vakaviksi, kun hän sanoi:
— Kyllähän Artturi innostunutkin on maanviljelykseen. Puhuu toisinaan niinkin että luopuu kokonaan papin virasta ja rupeaa talonpojaksi.
— Ohoo!
— Minä en oikein tiedä — — Olen ollut enempi vastaan — ainakin tähän saakka. Eikö siinä ole hyvin pienet tulot?
Rouva katsoi Lauriin tätä kysyessään. Lauri ei niin yht'äkkiä osannut vastata, eikä ehtinytkään kun jo maisteri asiantuntijan varmuudella sanoi:
— Pienet siinä on tulot. Sen näkee kaikesta, kun vähänkin on heidän kanssaan tekemisissä. Johtuu ehdottomasti ajattelemaan, että sivistyneen ihmisen olisi mahdoton niissä oloissa elää.
— Saisiko siinä edes lapsiaan koulutetuksi? Ja sitten kun on aivan tottumaton karjanhoitoon ja kaikkeen. Tokko se kannattaisikaan?
Rouvan äänestä kuului, että asia oli ollut vakavan harkinnan alaisena useammankin kuin yhden kerran.