— Talonpoika ei tarvitse muuta kuin ruuan ja vaatteet — —
Taas oli hän irroittamaisillaan kätensä pyörän ohjaustangosta iskeäkseen nyrkillään jotain — —
Häntä melkein itkuun saakka harmitti saamattomuutensa. Kun ei saanut sanotuksi sille — — pirulle — —
Äiti oli opettanut että herroille pitää nostaa lakkia, ja hän oli tähän saakka tätä neuvoa seurannut.
Tälle maisterillekin hän oli lakkia nostanut — — Mutta tästä alkaen hän ei lakittele ketään —! Ja maisterille hän rupeaa kääntämään selkänsä — —!
— Talonpojan elämässä on raskasta ja painostavaa ja hengen vapaata lentoa ehkäisevää, mutta talonpoika ei parempaa tarvitsekaan, se sanoi — — Vai niin — — Suurkiitos — — Herra maisteri tarvitsee parempaa, sellaista että henki jaksaa lentää viinapullon suulle ja korttipöydälle ja muualle yhtä huimaavan korkealla olevalle. Ja talonpojan hengen ei tarvitse jaksaa minnekään. Vatsassa vain saa loikoa leipä-, peruna- ja silakkapurun seassa — — Talonpoikaiselämä levisi hänen eteensä kuin harmaa alakuloinen suo. Toiset eivät ollenkaan huomaakaan että ollaan suossa, eivätkä siis osaa pyrkiä siitä poiskaan. Toiset tajuavat missä ollaan ja ponnistelevat päästäkseen suosta irti, mutta eivät jaksa kyllin lujasti tempaista ja aina tarttuvat jälleen kiinni. Jotkut pääsevät irti ja lentävät tiehensä. Siellä täällä on joitakin, jotka tässä suossa ovat valmistaneet itselleen vakavan ja lujan pohjan, jolla seisovat. Niin aikoi hänkin tehdä — — Mutta ei jaksanut. Ja nyt on hän kaulaa myöten suossa — — Nyt hän aikoo jälleen siitä nousta ja lentää tiehensä — — Miksei hän ole siihen oikeutettu yhtä hyvin kuin joku toinenkin? — — Eikä hän mennäkseen mene niinkuin niin moni muu. Vielä hän tulee takaisin uusin voimin ja kaikin puolin hyvin varustettuna, nostamaan niitä, jotka nyt tylsästi eteensä tuijottaen suossa rämpivät.
Itselleen ja Annille hän sen varman pohjan aikoi valmistaa. Mutta Anni löysikin toisen, sellaisen, jonka kanssa pääsi lentämään suolta kokonaan pois — —
Hän oli joskus ajatellut, että jos se Anni menikin opettajalle vain senvuoksi kun se oli herra. Nyt oli hän siitä melkein varma. Anni on tajunnut talonpoikaiselämän harmauden ja pyrki siitä vapautumaan tätä tietä.
Ei Lauri voinut eikä tahtonutkaan Annia siitä moittia. Jospa hän vain löytäisi onnensa sitä kautta — —!
Katkeralta vain tuntui, kun se talonpoikaiselämän masentavuus ja painostavuus joka taholta kiertää hänen onneaan särkemään — —