Joillakin toisillakin oli samantapaisia kokemuksia kuin Miskalla. Varmaan ei kukaan tiennyt pelaavatko herrat keskenäänkin vain korttia, mutta heikäläisten kanssa ollessaan eivät tee muuta kuin sitä, ellei mitään erityistä asiaa satu olemaan.
— Ja sellaisille meidän pitäisi nostaa lakkia — korttipelureille — heitti Lauri.
— En minä ole ainakaan kahteen vuoteen herroille lakkiani nostanut, enkä nosta, jos ei kerran muillekaan tarvitse nostaa, sanoi Miska vakaasti.
— Pojat tuntuvat saaneen huonoja kokemuksia herroista, pisti Laikkolan Vihtori ja meni piirongilla olevia pikkuesineitä tarkastelemaan.
— Ne on sellaisia kokemuksia, että kun niitä vain muutamallekin jokukin kerta sattuu, niin talonpoikainen herrasväen kunnioitus muuttuu talonpoikaiseksi herrasväen halveksimiseksi, vakuutti Miska.
— Ja juopa talonpoikaisväen ja herrasväen välillä jää aina avonaiseksi, lisäsi Lauri.
Siitä syntyi hetkisen äänettömyys. Katajiston Maiju sen lopetti sanomalla:
— Mistähän ne sen päättävät — niinkuin se maisterikin, ettei talonpoika muuta tarvitse kuin ruuan ja vaatteet?
— Tottakai siitä kun meillä ei paljon muuta ole.
— Mutta osottaako puute sitten, että ihminen ei tarvitsekaan sitä mitä häneltä kerran puuttuu.