Vihtori koetti hyvin hellävaroen painaa sitä milloin yhteen, milloin toiseen asentoon, mutta aina kun hän päästi irti, kohosi ukko heti pystyyn, pudisti päätään ja katsoi tuimasti eteensä.
— Ei siihen pysty lempeys, ei ankaruus. Huonosti kasvatettu — huonosti kasvatettu, huokasi Vihtori.
— Annappa minä koetan, sanoi Hilda ja meni piirongin luo. Hän sai ukon heti pysymään makuulla.
— Kah! pääsi Vihtorilta.
Siitä puhkesi taas naurua ja leikinlaskua pitemmältäkin.
— Tulkaa ennustamaan! Minä olen jo sekoittanut ja jakanut laput, huusi Lyyli pöydän luota kesken naurua.
Vähitellen keräännyttiin jälleen pöydän luo.
— Lauri alottaa.
— Sama se — — Tämän kauneimmat unelmat toteutuvat.
Se tuli Laurille itselleen.