— Saat heti talon haltuusi että voit ruveta asumaan oman mielesi mukaan. Tehdään vaikka huomenna kirjat. Maija saa tyytyä siihen mitä on jo saanut. Niilolle vain maksat kolme, neljä tuhatta ja meille syytingin niin… puheli isä kylmäverisyyttä tavoitellen.
— Mutta jos Samppa ja Maija suuttuvat, säikähti äiti.
— Suuttukoot, kivahti isä. Lauri tässä kuitenkin enimmän on työtä tehnyt. Täytyy sekin ottaa lukuun. Ja tottakai sillä Sampalla on kaikkea kyllin, kun sen kerran kannattaa virtsaakin hangelle ajaa! — Nuori mies — —! Sais se olla vähän uudenaikaisempi siinä talonpidossaan ja lukea Pellervoa. Minäkin meinaan sitä ruveta lukemaan, kun tästä oikein toivun.
— Niin, tehkää niinkuin tahdotte, en minä pyydä vastaan olla, myönsi äiti kädet sylissä tuolilla istuen.
Seuraavana päivänä tehtiin kauppakirjat. Alaiskylän opettaja ne kirjoitti, ja Niemisalon kauppias sekä Aappolan vaari olivat todistajina.
Hyvästellessä sanoi vaari Laurille:
— Emäntä meidän vielä pitää sulle hankkia.
— Siinä taitaa ottaa hietaan, sanoi Lauri.
— Eikä otakaan! Ja me hankimmekin sen sulle hyvän! Minä vanha kosijamies — ja meidän mamma, se vasta mestari on.
Vaari iski silmää, nyökäytti päätään, notkautti polviaan ja jokaisen nauraessa meni, itsekin nauraen, ulos.