Sunnuntaina aamupäivällä tuli Alaniemen Miska. Ilmoista ja muista ensin puheltua kysyi Miska Laurilta:
— Oliko se kirjoitus, se Herrat ja talonpojat, sinun kirjoittamasi?
— Mistä niin meinaat?
— Meinaan vain. Se niin hyvin sopii sinun kirjoittamaksesi.
— Enhän minä sellaiseen kykene, esteli Lauri.
— Kyllä sinä kykenet. Kun ei se vain olisikin sinun kirjoittamasi, tutki Miska.
Lauri ei kehdannut valehdella.
— Se oli hyvä kirjoitus, sanoi Miska painokkaasti. Sitä ovat kehuneet paremmatkin kuin minä.
Laurin teki mieli kysyä kutka paremmat hänen kirjoitustaan ovat kehuneet, mutta kysymättä se kuitenkin jäi.
Isä kuuli tämän keskustelun, ja Miskan mentyä hän otti kartiinin nuoralta sen lehden, jossa Laurin kirjoitus oli, ja luki kirjoituksen moneen kertaan.