— Ensi vuodeksi laitan minäkin tuollaisen.
Pihalla makasi äes. Äsken sen nähdessään Lauri luuli sitä Hankmoksi.
Nyt hän tuli sitä lähemmin katsoneeksi ja huomasi, ettei se olekaan
Hankmo, eikä Vassi eikä Mullistajakaan.
— Mitäs äkeitä tämä on? hän kysyi.
— En tiedä miksi tuon ristisi, naurahti Miska.
— Kuka tämän on tehnyt? uteli Lauri äkeen teriä pyörittäen.
— Minä tulin Tiililän huutokaupassa saaneeksi vanhan rullaäkeen, jolla ei enää ollut mitään virkaa. Sen raameihin me viime kevännä sitten yhteisesti sepän kanssa suunnittelimme ja teimme tällaiset terät.
— Taitaa olla hyväkin.
— No ei se paljoa huonompi ole kuin Hankmokaan. Ja niin paljoa huokeampi. Ei se maksa minulle paljon muuta kuin viisikymmentä markkaa.
Lauri joutui yhä enemmän ihailemaan Miskan omintakeista yritteliäisyyttä ja kätevyyttä ja hänen oikeaa talonpoikaisuuttaan.
Kesken kaikkea, siinä ympärilleen katsellessaan, kysäsi hän Miskalta: