— Ja ensi vuonna me saamme vehnäsetkin jo oman pellon viljasta.
Silloinkos, muija, meidän kelpaa, rehenteli Miska.
— Kun ei vain halla söisi sinun vehnääsi, nauroi Maiju.
— Eikä syö. Silloin me kasvatamme perintöruhtinaalle kaksi leukaa.
Miska nauroi ja pudisteli päätään Maijun sylissä olevalle pojalle.
— Tä tä tä, sanoi poika ja kurotti käsiään Miskaa kohti.
— Isälle se tulee. Kuka sitä äidin sylissä kehtaisikaan istua miesten aikana.
Miska meni ottamaan poikaa syliinsä. Siitä kehittyi näiden kolmen välille kohtaus, jonka aikana Lauri tunsi olevansa tässä huoneessa liikaa ja unohdettu.
Hämilläoloaan peittääkseen alkoi hän katsella pöydällä olevia kirjoja. Siinä oli "Pienviljelijän käsikirja", joka näkyi olevan Miskan oma, sekä pari muuta kunnankirjastosta lainattua kirjaa.
— Oletko sinä hiljattain Rantakorvessa käynyt? kysyi Maiju Laurilta, kun hymyillen ja punoittavin poskin toi lisää teetä.
— En aivan hiljattain.