— Niiden tyttö kuuluu olevan sairaana.
— Niinpä se Niilo sanoi, kun tässä toissa päivänä käväsi siellä meillä.
— Jos kuolisi niinkuin se ensimäinenkin — —
Maijun ääni hiukan värähti.
— Anna nyt se taas minulle ja mene juomaan sinäkin, sanoi sitten
Miskalle ja otti pojan syliinsä.
Miska teki niinkuin Maiju käski.
— Siitä Niilosta tuli oikein kunnon mies, vaikka sillä nuorempana oli niin paljon niitä kaikellaisia haljun vehkeitä. Eikö se ryypiskellytkin? sanoi Miska teetä sekoitellessaan.
— Eiköhän se ryypiskellyt, myönsi Lauri.
— Ja nyt niin kova raittiusmies, ettei juo enää kahviakaan, eikä polta tupakkaa, innostui Miska sanomaan. Eikä se itaruuden takia sellainen ole, mutta sanoo että kun ilmankin tulee aivan yhtä hyvästi toimeen. Maansa se poika panee kuntoon. Pane nyt vain sokeria ja ota tuosta noita Holppa-mummon korppuja!
— Älä nyt paljasta teetä juo, varoitti Maijukin.