— Se on kirjava. Ja sanovat vielä, ne joita asia enempi huvittaa, että Lissun on paha nyt enää mennä eroa tekemään.
— Hm hm, pani Miska taas. Vai siihen sitä tultiin. Kyllä se Jussi olikin aika hummeri jo siihen aikaan kun minäkin joukossa kuljin.
— Olikos Lissu sitten parempi? kysähti Maiju.
— Tämäntapaista loppuahan siitä oikeastaan on saanut odottaakin, sanoi Lauri.
— Niin — Se on sillä tavalla että ihminen se on itse, joka joko kaivaa haudan tai luo kukkaisen kummun elämälleen, sanoi Miska.
— Niin — — Mutta jos ei ole ryhtiä niin paljon että saisi kumpaakaan tehtyä? arvaili Lauri.
— Silloinkin saa syyttää itseään. Minä nyt kuitenkin uskon, että jokainen ihminen jommankumman itselleen saa. Toiset vain valmistavat niitä perinpohjaisemmin kuin toiset ja sen vuoksi viipyvät kauemmin ennenkuin saavat valmiiksi.
Kun Lauri alkoi tehdä poislähtöä, muistutti Miska vielä siitä lehteen kirjoittamisesta ja Maijun kannattamana varoitti ettei saa panna vastaan kun osuuskaupan hallituksen esimieheksi valitaan.
Lauri tunsi ylpeyden sekaista tyydytystä. Osuuskaupan hallituksen esimies — — Ympäristönsä ajatuksien ja tunnelmien maailmalle tulkitsija — —. Ihminen alkaa herättää huomiota ja saavuttaa luottamusta. —
Niinilän kohdalla tullessaan Lauri näki Annin. Anni oli vielä puutarhassa, kai istutushommissa, koska oli kumartuneena penkin ylitse selin maantielle. Hänen teki mieli huutaa Annille. Ei kuitenkaan huutanut. Katsoi vain. Anni ei nähnyt häntä ollenkaan. —