— Mistä minä sen tietäisin.
— Koetappas arvata.
— Ehkä — ehkä sinä ajattelet sitä sähköosuuskuntaasi.
— E-heei sinne päinkään. Minä ajattelen että kun ihminen jättää jotain tuhlaamatta, niin se jää hänelle säästöön.
— No — —? — —!
— Minulta on jäänyt nuoruus tuhlaamatta, se on ollut säästössä tähän saakka, ja nyt minä olen saanut sen ulos.
Anninkin silmät loistivat.
— Minulla ei ole koskaan ollut oikeaa rentoa nuoruuden iloa eikä nuoruutta. Lapsuus vain ja sitten se, joka nyt on päättynyt ja jota en tiedä miksi sitä sanoisi. Monta kertaa olen pitänyt itseäni vanhana ukkorahjuna, jonka oikea paikka olisi kirkkomaan mullassa.
— Ja nytkö sinulla on nuoruus?
— Nyt vasta minä oikeastaan olenkin yhdeksännellätoista. Reipas, riuska ja elämänhaluinen ja niin vallaton että voisin vaikka päälläni seistä. Körö körö kirkkoon, papin muorin penkkiin, lukkarin lautaan, parhaaseen paikkaan — —