Tämä oli jo enempi kun Lauri jaksoi kuunnella. Raivostuneena hyppäsi hän Jussin ja Tupun eteen.
— Hävetkää! Siat!
Jussi ja Tuppu ensin hölmistyivät, mutta sitten alkoivat virnistellä.
— Riihikartanoillako se Lauri vain riijailee — —
Lauri oli niin kiukuissaan että itkua tuppasi, eikä osannut sanoa mitään.
— Mene nyt äitisi viereen nukkumaan, hän antaa sinulle rintaa, sanoi Jussi, ja ilkeästi naurahdellen läksivät Jussi ja Tuppu menemään samaan suuntaan josta Lauri oli tullut.
Vaistomaisesti kääntyi Laurikin hitaasti kotiin päin menemään. Ja nyt hän älysi mitä hänen oikeastaan olisi pitänytkin Jussille ja Tupulle tehdä. Tarttua molempain tukkaan ja takoa heidän päitään yhteen — potkia — purra, viskata pää edellä ojaan ja sinne ruhjoa — —
Hampaitaan kiristäen muljautti hän sinne päin jossa tiesi Jussin ja
Tupun menevän.
— Sai se Anni edes Jussia täräytetyksi — —
Melkein tuli mieli hyväksi kesken kiukkua.