Ottaa siihen nuo perunapellot ja tuon ohrapellon niiden takaa, ja niiden ympärille laittaa pisteaidan niin että tuo pihlaja tuolta kiven tyköä tulee vielä aidan sisään, niin siinä sitä jo onkin. Sopi jo istuttaa melkein vaikka mitä. Pitkin aidan viertä sireenipensaita, ja tuonne tienviereiseen nurkkaukseen sireenimaja niinkuin Niinilässäkin oli. Ensi syksynä niitä jo pitää istuttaa. Niinilästä varmaankin saisi. Ja Anni tulisi niitä minun kanssani irti ottamaan — —
Lauri muutti toisen jalan penkille.
Anni oli istuttanut seinän viereen ruusupensaita ja hiukan etemmäksi laittanut kukkaspenkkejä. Ne olivat oikein sieviä. Jos Anni vielä tuohonkin — —
— Joko siellä kylillä pian heinäntekoon aletaan? Puhuttiinko mitään? kysyi isä sängystä ja pitkään haukotellen työnsi uutimia syrjään.
Lauri pyörähti lattialle päin.
— En tiedä — en kuullut mitään. Joko meidän pian aletaan?
— Tiedä oikein — Ajattelin mä vähän että eikö lopusta viikon pitäisi mennä Vähäneva tekemään. Rupeaa aika jo olemaan siinä määrässä, puheli isä ja haukotellen nousi sängyn syrjälle istumaan.
Äiti kaateli kahvia, ruvettiin juomaan.
— Kyllähän me siksi jo ehdimmekin, jatkoi Lauri äskeistä puhetta. —
Parissa kolmessa päivässähän ne kesantotyöt nyt jo saadaan loppuun.
Vai — tottakai sitä vainiota huomenna mennään kolmannelle kyntämään?
— Kyllä. Minä menen sinne Takanevalle. Niilo saa tuoda lehmät sinne ja sitten tammalla äestää niitä peltoja. Minä koetan sammutella sellaisia paikkoja, joissa vielä on valkeaa, jos niitä enää on, kun näin nyt sataa.