Laurikin meni sinne päin.
— Miksenkäs minä osta. Vaikka mitä.
— Kun vain saatte voittoa.
— Piru tässä aina joutaa niin voitoistakaan huolimaan, kun vain saa kaupat käymään. En suinkaan minä tuossa lehmäkaupassakaan mitään hyötyisi, mutta ostaisin mä hänen sillä yhdeksälläkymmenellä. — Ääntään alentaen Matti tämän sanoi, samalla syrjäsilmin katsoen Miskaa joka taas mittoi lehmää.
— Joko tämä pyörä on sulla kauan ollut?
— Kolmatta kesää sillä nyt ajetaan.
— Mutta hyvänäpä se on pysynyt. Kyllähän sä tarkasti sitä pitelet?
— Mitäpä siitä hurjastelemisestakaan on apua.
— Niinpä kyllä.
Taas vilkasi Matti lehmään päin. Miska siellä taas silmäkulmat pinnistettynä teki numeroita laudanpalaselle.