Hän pani hevoset laitumelleen ja lähti kotiin.
Hänessä ikäänkuin taisteli kaksi valtaa. Toinen, viehkeä ja suloinen, kuiski:
— Nyt on lauantai-ilta. Mene lemmittysi luo! Niin kaikki toisetkin tekevät. Sulje hänet syliisi ja avaa hänelle sydämesi, niin sinä saat rauhan.
Suloisesti väristen kuunteli Lauri tätä.
Mutta sitten nousi toinen ja sormi kohollaan varoitti:
— Älä mene! Nainen saa kyllä turvautua mieheen, mutta mies ei saa turvautua naiseen. Miehellä pitää ensin itsellään olla varma pohja jolla seisoo, ja vasta sitten on hän oikeutettu pyytämään rakastettuaan kanssaan tälle varmalle pohjalle. Sinulla ei ole tällaista. Sinulla ei ole minkäänlaista pohjaa.
Vaieten alistui Lauri tämän jälkimäisen tahtoon.
Hänellä todellakaan ei ollut minkäänlaista pohjaa. Hän häilyi vain tyhjässä ilmassa.
Juuri tänäänkin on hän miettinyt, että millekähän toimialalle hän oikeastaan kelpaisi? Eikä ollut saanut selvyyttä.
Ja kuitenkin juuri siitä täytyisi olla selvillä ennen kun — —.