Täytyy ensin löytää tukeva oksa tai suojaisa mättään kylki ennenkuin voi pesää rakentaa — —
Saunalle mennessään hän näki poikia maantiellä polkupyörillä ajelemassa, ja silloin hän teki kapinan.
— Ei noilla muillakaan sen parempaa pohjaa ole! Minkä tähden minulla se pitäisi olla!
Yhteisvoimin sen suloisen ja viehkeän kanssa he löivät kumoon sen järkevän ja totisen, joka sormi pystyssä varoitteli.
Lauri päätti mennä Annin luo.
Mutta kun hän saunasta tultuaan vielä lämpimänä ollen alkoi pukea pyhäpukua päälleen, tunsi hän itsensä niin väsyneeksi ja voimattomaksi, että kesken pukeutumista istahti pöydän luo ja käsi poskella tuijotti pöytään. Ja vihdoin alkoi jälleen riisua.
— Kyllä se järkevä ja varoittava sittenkin on oikeassa. En ole vielä kyllin ansiokas.
Raskaasti huoaten ja puolittain kyynel silmässä kömpi hän peiton alle sänkyyn.
Yöllä näki hän unta:
Hän istui Perähaan aidan vieressä lähellä Kolunmäen polkua. Oli pimeä syysyö. Satoi ilkeää tihusadetta, tuuli ja oli kylmä. Mutta hänen ei ollut kylmä. Hänellä oli kädessään kirja, ja siitä säteili häneen jotain kirkasta ja lämmintä. Se lämmitti häntä, valaisi hänen ympäristöään ja kuivasi hänen vaatteensa. Hänen oli hyvä siinä olla.