Mitään muuta niin kamalaa ei hän osannut ajatellakaan. Jos niin kävisi — jos joku kysyisi — sanoisi —. Mitä kysyisi tai mitä sanoisi, sitä hän ei osannut ajatella. Mutta kun hän kuvitteli seisovansa jonkun ihmisen edessä, joka puhuu hänelle jotain Jukasta, mitä tahansa, niin oli hänellä sellainen tunne, että sen ihmisen puhe painaa hänet maan sisään.
Hän uskoi, että ihmisillä on kova halu tehdä hänelle sellaista, ja oli varma, että jos ne vain saisivat hänet käsiinsä, niin ne heti alkaisivat puhua hänelle Jukasta. Mutta hän ei antanut itseään heidän käsiinsä. Piilottautui milloin minnekin, puiden, pensaiden, aitain ja rakennusten suojaan, siltain alle ja minne kulloinkin. Saattoi tuntikausia kyhjötellä kartanolla nurkkain takana, kun tuvassa oli vieraita. Naapureissa hän ei käynyt missään.
Niin sai hän varjelluksi itsensä, ettei kukaan päässyt puhumaan hänelle Jukasta. Toisia osasi hän karttaa niin etteivät he saaneet tilaisuutta, ja toisiin vaikutti hänen pelokkaisuutensa niin etteivät he voineet puhua hänelle mitään. Eihän Masa ollut ennenkään heidän tiellään ollut eikä antanut heille aihetta hänen asioihinsa sekaantua. Mitäpä heidän nytkään tarvitsi sitä tehdä. Kun hän kerran näytti sitä pelkäävän.
Kansakoulutovereitaan ja Varsanniemen ihmisiä ei Masa osannut peljätä. Eivät he hänen kuultensa koskaan puhuneetkaan mitään Jukasta. Kansakoulunoppilaatkin Masan poissa ollessa kyllä siitä puhuivat. Mutta Masan paikalle sattuessa heti loivat toisiinsa merkitsevän katseen ja vaikenivat. Masan poistuessa vain lähettivät tutkivan katseen hänen jälkeensä.
Eräänä aamuna oli tämä äänetön sopimus tulemaisillaan rikotuksi. Luokkasalin ovipuolella pulpetilla istui Korpisen Rikku, joka oli joululta tullut kouluun, ja uteliaasti kuuntelevalle poikajoukolle jutteli Jukan avaamisesta leikkuuhuoneella juuri kun Masa tuli saliin. Masasta ja toisten varottavista silmäyksistä välittämättä hän kovaäänisesti hölötti:
— — — puukolla vain oli maha riivaistu auki Ja katsottu, mitä se oli syönyt. Suolet — — — Älä saa — — —!
Siihen katkesi Rikun ääni, kun joku nykäisi hänet selälleen pulpetin päälle.
Masa koetti hymyllä peittää pelästynyttä katsettaan ja hiipi paikalleen kuin haavan saanut.
Hän aavisti, mistä Rikku puhui. Ja kun hän vilkasi taakseen ja näki toisten uhkaavina puivan nyrkkiä Rikun nenän edessä, oli hän varma siitä, että siitä Rikku puhui. Jukan avaamisesta leikkaushuoneella. Raamastamisesta — —
Kiireesti avasi hän käsillä olevan maantieteen, painoi tapansa mukaisesti kädet korville ja rupesi lukemaan.