— Kuinka tuo hevonen jaksaa vetää, kun koko "saari" on kuorman päällä!
Sellaista sateli perästä tulevasta joukosta. Korpisen Rikku yritti kiivetä kuorman päällekin ja nauroi niin, että suu levisi korviin asti.
— Tuu tänne, senkin mullosilmä, ärjäsi Jussi ja yritti lyödä Rikkua ohjasperillä.
Rikku väisti lyönnin ja päästi irti kuormasta. Siellä Jussin ulottuman ulkopuolella hän jatkoi räkättämistään ja pani kaikkensa matkaan. Ja kun Masa Varsanniemen tien haarassa laskeutui pois kuorman päältä, oli Rikku jo siinä höristelemässä. Jussi kuitenkin huomasi sen ja huusi:
— Jos perkeleen räkäkuono menet sinne, niin mä tulen ja näytän sulle!
Rikun täytyi taas kieltäytyä mieliteostaan. Vahingon koetti hän korvata entistä rähisevämmällä naurulla.
Masa pääsi rauhassa menemään. Mutta melkein samassa, kun hän ehti kotiin, oli Rikkukin jo siellä.
Masa jäykistyi penkille istumaan.
Rikku jäi muurin viereen seisomaan ja naureskeli niin, että emäntäkin, lankavyyhtiä orteen asettaessaan ihmetteli:
— Mikäs sitä Rikkua nyt niin kovin naurattaa?