— Jahah! Vai et sinä aio sanoa, missä olit eilen, sanoi sitten kylmästi, laskeutui alas kateederilta ja hitaasti tuli pitkin käytävää. En minä jouda tässä koko tuntia sinulta vastausta onkimaan.
Masan luo tultuaan tarttui opettaja hänen otsatukkaansa ja käski tulla peremmälle. Vastaanpanematta antoi Masa viedä itseään. Se sai Korpisen Rikun nauramaan koko suullaan. Käsiään polviin takoen ja takapuoltaan nostatellen hän nauroi ja yritti saada toisiakin nauramaan. Siellä täällä joku koettikin väkinäisesti hymyillä.
— Seiso siinä ja muistele, missä olit eilisen päivän, sanoi opettaja ja asetti Masan seisomaan kateederin viereen luokkaa vastapäätä. Itse nousi hän kateederille, koputti sormillaan pöydänkanteen ja käski olla hiljaa.
— Hiljaa! uudisti vaativammin ja katsoi Rikkuun, joka yhä vain riemuitsi, kuin olisi saanut siihen jonkinlaisen erikoisoikeuden.
— Korpinen tulee myös tänne, sanoi opettaja kuivasti.
Rikun nauru jähmettyi ja hän jäi tuijottamaan opettajaan kiittämättömyyden ja väärinymmärryksen uhrina.
— No! Tule vain, tule! kiristi opettaja. Vai pitääkö minun tulla sinuakin tukasta taluttamaan.
Itkua tehden vääntäytyi Rikku seisaalleen ja läksi laahustamaan.
— Seiso tuossa! käski opettaja ja viittasi kateederin toiselle puolelle. —
Vihdoinkin päästiin alkamaan tunti.