Pojat sanoivat hyvästi ja lähtivät astumaan kujaa myöten. Hetkisen kuluttua he kuulivat Tiili-Simsonin neuvovan:
— Kun ensi kerran tulette leijaretkelle, niin kyllä on parasta jättää ne kotiin!
V luku:
Jälleen kotosalla.
Pojat seurasivat Tiili-Simsonin ohjausta, pääsivät Unionkadulle ja muitta mutkitta vuorenharjanteelle.
Harjanteelta he katselivat takaisin Purnuun, mistä yhä kuului tiheään asutuille paikoille ominaista sekavaa sorinaa.
— Sinne minä en mene enää ikinä, sanoi Fred harmistuneena. —
Kuinkahan sen lämmittäjän mahtoi käydä?
— Olipa onni, että pääsimme ehjin nahoin, virkkoi Joe filosofisesti.
— Hm, mitenkä lienee. Kyllä me kaksi saimme veromme ja sinä sitäkin enemmän, sanoi Charley nauraen.
— Niin, myönsi Joe; ja vielä pahemmin käy, kun ennätän kotiin. Heipä hei, pojat!