— Isä sanoi, että sinun täytyi saada nukkua.
Joe voihkaisi jälleen toiseen äänilajiin.
Sitten hänen katseensa osui historiaan, ja silloin hän taas voihkaisi uuteen äänilajiin.
— Hyvä on! hän huusi. — Mene sinä vain, minä tulen ihan paikalla.
Hän saapui ruokasaliin verraten siistissä kunnossa; mutta jos Bessie olisi nähnyt hänen nilkuttavan alas portaita, hän olisi varmaankin kummastellut, miksi veli astui niin varovaisesti ja toisinaan irvisti niin pahasti, kun jäseniä oikein pisti ja jomotti. Tavatessaan Joen ruokasalissa hän huudahti kuitenkin varsin säikähtyneenä ja juoksi hänen luokseen.
— Mikä sinun on, Joe? hän kysyi värisevällä äänellä. — Mitä on tapahtunut?
— Ei mitään, mutisi Joe sirotellen sokeria puuroonsa.
— Niin, mutta —, alkoi Bessie.
— Älä nyt viitsi, keskeytti Joe. — Minä olen tänään myöhästynyt, minun täytyy syödä aamiainen joutuisasti.
Juuri silloin Bessie osui kohtaamaan rouva Bronsonin katseen, ja seurauksena oli, että pikku neiti riensi tiehensä uteliaisuutensa tukahuttaen.