— Eipäs olekkaan mikään letus, sen minä takaan! vastasi Bessie vilkkaasti. — Hän on maailman parhaita tyttöjä!
— No, se ei sitten merkitse suuriakaan, kun tietää, minkälaisia tyttöjä sinä tunnet. Mutta jatka. Keitä muita sinne tulee?
— Pearl Sayther ja hänen sisarensa Alice ja Jessie Hilborn ja Sadie
French ja Edna Crothers. Siinä ovat kaikki tytöt.
Joe tuhautti halveksivasti sieramiinsa. — No, entäs pojat sitten?
— Maurice ja Felix Clement, Dick Shofield, Burt Layton ja…
— Kyllä riittää — pelkkiä jänishousuja!
— Minä — minä ajattelin pyytää sinua ja Frediä ja Charleya, virkkoi tyttö hiukan vapisevin äänin. — Sen vuoksi minä kutsuinkin sinua.
— Mitä te sitten aiotte siellä toimittaa? kysyi Joe.
— Me kävelemme, poimimme kukkia — unikot ovat jo puhjenneet — syömme päivällistä jollakin hauskalla paikalla ja — ja…
— Palaatte taas kotiin, lausui Joe päätteeksi.
Bessie nyökäytti päätään. Joe työnsi jälleen kädet taskuihinsa ja asteli edes ja takaisin.