"Oikein", sanoi Grief ja alkoi sekoittaa. "Hän on oikeaa lajia menemään Karo-Karoon, eikä se tee hänelle pahaa."
Peli oli kiivas ja kireä. Kolme kertaa he tulivat tasalleen. Viidennen ja viimeisen pelin alkaessa Deacon tarvitsi kolme pistettä päästäkseen pois ja Grief neljä. Edellinen ei enää kiroillut eikä metelöinyt ja pelasikin parhaan pelinsä koko iltana. Saipa vielä molemmat mustat ässät ja herttaässänkin.
"Voitteko luetella käsissäni olevain neljän kortin nimet?" kysyi hän viime pelin lähetessä loppuaan.
Grief nyökkäsi. "Luetelkaa."
"Patasotilas, patakakkonen, herttakymppi ja ruutuässä", vastasi Grief.
Deaconin takana olevat ja hänen kortteihinsa katsovat eivät ilmettä muuttaneet. Mutta luettelo oli sattunut kohdalleen.
"Luulenpa, että pelaatte kasinoa paremmin kuin minä", myönsi Deacon. "Minä voin luetella vain kolme teidän korteistanne: sotilas, ässä ja iso kasino."
"Väärin. Ei ole viittä ässää pelissä. Olette saanut kolme, ja neljäs on kädessänne."
"Totta tosiaan", myönsi Deacon. "Minähän sain ne kolme. Mutta minäpä saan 'kortit'. Enkä muuta tarvitse."
"Minä annan teidän pelastaa pikku kasinon" — Grief laski. "Niin, ja ässän myös, ja sittenkin teen kortit ja sen ison kasinon. Pelatkaa."