"Tiukasti tuuleen", kertasi kanakki hellittäen puolen puolaväliä.
Malahini oli juuri kapean aukon kohdalla, joka johti isoon, soikeaan laguuniin. Riutta oli kuin kolmesta muodostumassa olevasta yhteen kyhätty, ilman väliseiniä. Kookospalmuja kasvoi ryhmissä saarella, mutta paikoitellen oli hiekka liian alavaa niille, ja näillä kohdin näkyi puiden lomitse laguunin tyyni pinta kuin laikahteleva kuvastin. Useita neliömaileja oli vettä laguunissa, ja koko massa purkautui tämän ainoan aukon kautta ulos, jossa sen takia olikin kuin virran ryöppy. Sen kuohuihin sattuessaan heilahti Malahini joka kerta tolaltaan ja painautui kulkuväylältä sivuun. Pääsi jo pistäymään syvälle, kun pistävät korallikarit pakottivat kääntymään. Toisella puolen tempasi virta sen mennessään ja kiidätti merelle takaisin.
"Nyt taitaa olla aika koetella sitä uutta ja kallista konetta", virnisteli Grief hyväntahtoisesti. Kone oli kipeä kohta kapteenille. Hän oli sitä ruinannut niin kauan, että oli saanut Griefin suostumaan.
"Kyllä se vielä itsensä maksaa", vastasi kapteeni. "Odottakaahan vain."
Grief osoitti pientä kutteria, joka pyrki heidän perässään saarelle. "Panenpa vetoa viiden frangin kappaleen, että tuo pieni Nuhiva menee edellämme sisään."
"Varmasti", myönsi kapteeni. "Sillä on voimakas kone. Me olemme kuin linjalaiva sen rinnalla, eikä ole kuin neljäkymmentä hevosvoimaa. Sillä on kymmenen ja on tuollainen kaukalo. Se voisi luistaa yli helvetin vaahdon, mutta eipä se sittenkään tätä virtaa voita. Kymmenen solmua se nyt tekee."
Ja kymmenen solmun vauhdilla Malahini kallistellen kiiti merelle.
"Puolessa tunnissa tuo helpottaa — sitten päästään", sanoi kapteeni Warfield, vähän ärtyneenä, kuten näkyi seuraavista sanoista. "Ei hänellä ole oikeutta sitä Parlayksi nimittää. Se on amiraliteetin kartoissa ja ranskalaisissa Hikihoho. Bougainville sen löysi ja nimitti alkuasukkaitten lailla."
"Mitäpä nimestä", sanoi päällysmies, käyttäen tilaisuutta puheen ajaksi vielä viivytellä paitansa ylle vetämistä. "Tuossa se nyt on viivytellä paitansa ylle vetämistä. Tuossa se nyt on nokkamme edessä, ja ukko Parlay on siellä helmineen."
"Kuka ne helmet on nähnyt?" tiedusti Hermann katsoen kutakin vuoroonsa.