"Tuossa tulee taas kahdeksan pisteen veto. Purje yli! Hei!"
Kanakit juoksivat täyttämään kapteenin käskyä, ja viisi minuuttia kuunari oli aivan väylän suussa ja voittikin virtaa hieman. Sitten puuska hellitti ja tuuli kääntyi entiselle tolalleen, niin että taas oli puolta vaihdettava.
"Tuossa se Nuhiva taas tulee", sanoi Grief. "On saanut koneensa kuntoon."
"Onko kunnossa?" kysyi kapteeni portugalilaiselta puoliveriseltä, jonka pää ja hartiat pistivät esille kapeasta luukusta kajuutan oven lähellä.
"Kyllä", vastasi poika pyyhkien kasvojaan rasvaisella rääsyllä.
"Ann' mennä sitten."
Koneenkäyttäjä katosi koppiinsa, ja hetken päästä kuului sieltä moottorin sylkytystä. Mutta kuunari ei jaksanut pysyä edellä. Pieni kutteri teki kolme jalkaa heidän kahta jalkaansa kohti ja oli pian pyrkimässä edelle. Vain alkuasukkaita oli kannella, ja perää pitävä mies heilautti heille pilkallisesti jäähyväisiksi kättään.
"Se on Narii Herring", kertoi Grief Mulhallille. "Tuo iso mies rattaan ääressä — uskaliain ja häikäilemättömin roikale Paumotulla."
Viisi minuuttia myöhemmin kuului Nuhivan kannelta sen oman miehistön riemuhuuto. Kone oli mennyt rikki ja alus jätätti. Malahinin merimiehet juoksivat laidalle ja hurrasivat ohi mentäessä. Tuuli oli kääntämässä pikku kutteria, joka luu hampaissa kääntyi menemään pakoveden suuntaan.
"Kyllä se tuntuu kone olevan", tunnusti Grief, kun laguuni aukeni heidän eteensä ja he suuntasivat kulun ankkuripaikalle.