Kolme miestä lähiteltasta tuli ja katseli heitä virnistellen ja toisilleen silmää iskien.
"Teillähän on oikein rutosti tavaraa mukananne", sanoi yksi heistä, "eipä silti, että se minulle kuuluisi, mitä te teette, mutta en minä ainakaan ottaisi tuota telttaa mukaani, jos olisin teidän sijassanne."
"Mahdotonta! Kerrassaan mahdotonta!" huudahti Mercedes kohottaen kätensä ylöspäin somasti nyreissään. "Mitenkä maailmassa tulisin toimeen ilman telttaa?"
"Meillä on kevät, eikä tänä vuonna enää tule kylmää", vastasi mies.
Hän ravisti päätään varman näköisenä, ja Charles ja Hal latoivat viimeiset kääreet tavattoman suuren kuorman päälle.
"Ajatelkaas, jos se romahtaa", sanoi eräs katselijoista.
"Miksikä se sen tekisi?" kysyi Charles lyhyesti.
"Oh, kyllä se hyvin menee, kyllä se menee hyvin", kiiruhti toinen sanomaan nöyrällä äänellä. "Minä vain ihmettelin, siinä kaikki. Arvelin sen näyttävän hiukan raskaalta sieltä päältäpäin."
Charles käänsi hänelle selkänsä ja veti köyttötouvin niin lujaan kuin taisi, joka ei kuitenkaan ollut läheskään tarpeeksi.
"Ja koirat luonnollisesti voivat kiskoa kaiken päivää tuota konkkaronkkaa perässään", sanoi miehistä se, joka ensin oli puhunut.