— Miksikä madame Sayther tuli tähän maahan? Siitä on parempi puhua hänen kanssaan. Minä en tiedä mitään, koko aikana on hän kysynyt vain yhdestä miehestä ja lausunut vain yhden nimen. "Pierre" — sanoi hän minulle; — "Pierre, teidän täytyy löytää tämä mies ja minä maksan teille paljon — annan tuhat dollaria, jos te löydätte hänet." Miehen nimi? Kyllä. Miehen nimi on — minä sanon sen teille — David Payne. Niin, m'sieu, David Payne. Koko ajan puhuu hän tästä nimestä. Ja minä koko ajan ahkerasti silmäilen ympärilleni, mutta en voi häntä löytää, enkä saada noita tuhatta dollaria.
— Ah, niin. Kerran saapui muutamia miehiä Circle Citystä, he tunsivat tämän miehen. Hän on Birch Creekissä, sanoivat he. Madame? Hän sanoi "hyvä on" ja oli niin onnellisen näköinen kuin voi olla. "Pierre" — sanoi hän — "laittakaa valjaat koirille. Matkustamme pian. Jos löydämme tuon miehen, annan teille lisää tuhat dollaria." Minä sanoin: "Kyllä, aivan heti! Allons, madame!"
— Arvelin voivani olla varma, että kaksituhatta dollaria olivat minun. Mutta mitä vielä! Sitten tuli useampia miehiä Circle Citystä ja he sanoivat, ettei tämä mies, David Payne, ole siellä, vaan on joku aika sitten palannut Dawsoniin. Siten ei madamen ja minun matkasta tullut mitään.
— Niin, m'sieu. Näinä päivinä puhui madame: "Pierre" — sanoi hän antaen minulle viisisataa dollaria — "ostakaa vene ja sauvomia. Huomenna lähdemme ylös jokea". Niin, huomenna, ja Sitka-Charley myi minulle veneen ja sauvoimet viidelläsadalla dollarilla.
Kun Jack Coughran seuraavana päivänä julkaisi tämän uutisen, hukkui Dawson arvailuihin, kuka oli tämä David Payne ja minkävuoksi hänen olemassaolollaan oli niin suuri merkitys Karen Saytherille. Ja todellakin, sinä päivänä, jona Pierre Fontaine oli sanonut, mrs Sayther ja hänen ulkomaalaiset saattajansa alkoivat sauvoa ylös jokea pitkin sen itärantaa Klondyke Cityyn ja sitten, väistääkseen putouksia, nopeasti siirtyivät länsirannalle ja katosivat saarien sokkeloon eteläiseen suuntaan.
II.
— Niin, madame, tämä on oikea paikka. Yksi, kaksi, kolme saarta alempana Stuart-jokea. Tämä on kolmas saari.
Sanottuaan tämän ohjasi Pierre Fontaine veneen rannalle ja asetti sen perän virtaa vasten, joka työnsi veneen keulan maihin, Pierren, hänelle ominaisella reippaudella, hypätessä sitomaan veneen kiinni.
— Odottakaa vähän, madame, minä menen katsomaan.
Hän oli tuskin kadonnut rantapenkereen taa, kun kuului koiran haukuntaa ja minuutin kuluttua oli hän takaisin.