— Olkoon niin, — vastasi Baptiste Punainen. — Minä osoitin teille armoa ja annoin mahdollisuuden valita. Tulen pian sotilaineni ja tapahtuu toinen tahi toinen, — joko minä tapan teidät tahi te kiellätte jumalanne. Jättäkää pappi minun haltuuni ja te saatte mennä rauhassa. Muuten täytyy teidän tuhoutua. Mieheni ovat valmiit aina lapsista alkaen nousemaan teitä vastaan. Katsokaa, lapset ovat vallanneet teidän ruuhenne.
Hän osoitti joelle. Alastomat poikaset kaalelivat vedessä kuljettaen ruuhia. Kun he olivat edenneet ulkopuolelle kiväärin kantaman, kiipesivät he veneisiin ja alkoivat soutaa.
— Antakaa pappi minulle ja te saatte ruuhenne takaisin. Ajatelkaa!
Sanokaa mielipiteenne, mutta älkää kiirehtikö.
Hay Stockard pudisti päätään. Hänen katseensa pysähtyi vaimoonsa, jolla oli lapsi rinnoillaan. Stockard epäröi eikä kohottanut katsettaan ympärillä oleviin ihmisiin.
Baptisten viimeisten sanojen aikana tuli paikalle pappi.
— Minä en pelkää, — sanoi hän. — Herra pitää minua kädessään ja olen yksin valmis menemään uskottomien leiriin. Vielä ei ole myöhäistä. Usko siirtää vuoria. Yhdennellätoista hetkellä voin kääntää heidän sydämensä oikealle tielle.
— Nyt on sopiva tilaisuus kaapata tuo kulkuri, — kuiskasi Bill vanhemman toverinsa korvaan, osoittaen silmillään Baptisteen. Tehkäämme hänestä panttivanki ja lopettakaamme hänet, jos hän vastustelee.
— Ei, — sanoi Stockard. Annoin hänelle sanani, että tulemme keskustelemaan rauhassa. Sodan säännöt, Bill, sodan säännöt. Hän on käyttäytynyt rehellisesti varoittaessaan meitä, senvuoksi en voi rikkoa sanaani.
— Hän täyttää joka tapauksessa uhkauksensa kuitenkin, siitä ei ole epäilystäkään.
— Se on totta, mutta en halua, että puoliverinen olisi minua kunniallisempi. Miksikä ei tehdä niinkuin hän haluaa, annetaan hänelle lähetyssaarnaaja ja niin on asia selvä?