"Minu ymmärtä", hän sanoi. "He niitä heinää, ngari-ngari tule, he jää heinän luo. Ei pääse pois. Minu sano!" [Ngari-ngari — oikeastaan "raapi-raapi" — eräitten kasvien aiheuttama ihomyrkytys, joka tosin ei ole vaarallinen, mutta hyvin kiusallinen.]

"Gogoomysta meillä tulee vielä olemaan paljon vastusta", sanoi Sheldon Joanille, kun päällysmiehet alkoivat järjestellä joukkojaan ja viedä niitä takaisin työmaille. "Pitäkää häntä silmällä. Olkaa varuillanne, kun ratsastatte yksin viljelysmailla. Noiden Winchesterien ja ampumatarpeitten menetys on koskenut häneen kovemmin kuin teidän korvapuustinne. Hän on täysin kypsä ilkitöihin."

XXII.

Gogoomy tekee lopun Kwaquesta.

"Mitenkähän Tudorin on mahtanut käydä? Hän katosi meidän näkyvistämme pensaikkoihin jo kaksi kuukautta sitten, emmekä ole kuulleet hänestä niin sanaakaan sen jälkeen kuin hän lähti Binusta."

Joan Lackland istui hevosensa selässä sillä Balesunan rantaäyräällä, jolle oli kylvetty maissia, ja Sheldon, joka oli jalan tullut paikalle, nojasi hänen hevoseensa.

"Ihmeellistä todella, ettei häneltä näin pitkään aikaan ole tullut mitään tietoa", vastasi hän tarkoin tutkien Joanin kasvoja hattunsa reunan alta ja miettien, mahtoiko tyttö olla hyvinkin levoton seikkailevan kullanetsijän kohtalosta. "Mutta kyllä Tudor aina suoriutuu. Hän sai heti alussa aikaan jotakin, mihin minä en olisi luullut hänen enemmän kuin kenenkään muunkaan pystyvän — sai Binu-Charleyn taivutetuksi lähtemään mukaansa. Lyön vetoa, ettei yksikään Binun neekeri koskaan ole mennyt niin kauas sisämaahan joutumatta kai-kaiksi. Mitä Tudoriin tulee…"

"Katsokaa! Katsokaa!" huudahti Joan matalalla äänellä osoittaen lähellä kapean virran toista rantaa olevaa velttoa pyörrettä, jossa iso krokotiili liukui eteenpäin vedenrajassa kuin tukki. "Olisipa minulla nyt pyssyni."

Krokotiili painui veden alle jättäen tuskin värettäkään jälkeensä vedenpintaan.

"Muuan Binun mies oli täällä varhain tänä aamuna — lääkettä pyytämässä", kertoi Sheldon. "Ehkäpä juuri tuo peto oli hänen käyntinsä syynä. Joukko Binun naisia oli ollut joen rannalla, ja etumaisena kulkeva oli astunut suoraan ison krokotiilin päälle. Se tapahtui juuri veden rajassa; peto kaatoi hänet kumoon ja iski hampaansa hänen sääreensä. Kaikki muut naiset tarttuivat häneen kiskoakseen hänet pedon hampaista. Ja taistelun tuoksinassa hän menetti jalkansa. Se oli katkennut polven alapuolelta, kertoi mies. Annoin hänelle antiseptisiä aineita. Luulisin hänen jäävän henkiin."