Polynesialaisen käsi ojentui, Tudor pudisti sitä ja tuijotti hänen kasvoihinsa.
"Kuka tämä on?" kysyi hän. "En tunne teitä."
"Utami."
"Ja kuka Utami sitten on, tuhat tulimmaista? Missä minä olen teidät ennen tavannut, hyvä mies?"
"Te eihän unohda 'Huahine'?" kysyi Utami toruvalla äänellä. "Viimeinen kerta 'Huahine' oli matkalla?"
Tudor tarttui uudestaan tahitilaisen käteen ja pudisti sitä sydämellisesti.
"Vain yksi ainoa kanakki palasi tuolta 'Huahinen' viimeiseltä matkalta, ja se kanakki oli Joe. Hitto vieköön, mies, olen iloinen nähdessäni teidät, vaikk'en ole koskaan ennen kuullut uutta nimeänne."
"Niin, kaikki kutsu minu Joe 'Huahinella'. Mutta Utami minu nimi koko aika."
"Mutta mitä te täällä teette?" kysyi Tudor laskien merimiehen käden omastaan ja kumartuen jännittyneenä eteenpäin.
"Minu purjehti missie Lackalanna kanssa häne kuunari 'Miele'. Me käy
Tahiti, Raiatea, Tahaa, Bora-Bora, Manua, Tutuila, Apia, Savaii ja
Fidshi-saaret — monet, monet Fidshi-saaret. Minu jää missie Lackalanna
kanssa Salomonin-saarille. Hyvin pian häne saa toinen kuunari."