XVII.
"Teidän" miss Lacklandinne.
Seuraavana aamuna, palatessaan viljelyksiltä aamiaiselle, Sheldon näki lähetyslaiva "Apostlen", joka oli asettunut ankkuriin Beranden edustalle. Miehistö uitti paraillaan varsaa ja kahta tammaa rantaan. Sheldon tunsi eläimet, hän tiesi, että ne olivat olleet Tulagissa asuvan asiamiehen, ja hänen mieleensä iski heti ajatus, että Joan tietysti oli ostanut ne. Tyttö oli varmaan päättänyt toteuttaa uhkauksensa ja ravistella henkeä Salomonin-saarten kuiviin luurankoihin. Sheldon oli valmistautunut kaikkeen.
"Miss Lackland lähetti ne", sanoi lähetyssaarnaaja tohtori Welshmere, astuessaan rantaan ja tervehtiessään Sheldonia. "Ja laivassa meillä on vielä laatikollinen satuloita. Ja tässä on kirje häneltä teille. Ja tässä 'Flibberty-Gibbetin' laivuri."
Seuraavassa silmänräpäyksessä Olesen astui veneestä, ja ennenkuin
Sheldon ehti häntä tervehtiäkään, hän alkoi puhua:
"Hän on varastanut 'Flibbertyn', mr Sheldon. Purjehti muitta mutkitta sillä tiehensä. Hän on vallan hurjapäinen. Sain kuumekohtauksen pelkästä kauhistuksesta. Ja join itseni humalaan — sikahumalaan…"
Tohtori Welshmere nauroi sydämellisesti.
"Mutta ei hän sentään aikaansaa pelkkää pahaa tuo teidän miss Lacklandinne. Hän on pakottanut kolme miestä lopettamaan juopottelun tai oikeammin erottanut heidät whiskystä. Te tunnette heidät kaikki — Brahms, Curtis ja Fowler. Hän otti heidät mukaansa 'Flibberty-Gibbetiin'."
"Hän se nyt on 'Flibbertyn' laivuri", puuttui Olesen puheeseen. "Ja hän purjehtii sen pilalle, niin totta kuin Salomonin-saaret eivät ole hyvän Jumalan luomat."
Tohtori Welshmere koetti näyttää loukkaantuneelta, mutta purskahtikin taas nauruun.