"Antakaa niille ruoskaa!" huusi Collins silmät kiinni naisessa; hän näki, että oikea hetki oli tullut.
Ruoskaniskut osuivat hevosten selkään, ja ne alkoivat nelistää pölyyttäen sahajauhoja ilmaan rautakenkäisillä kavioillaan, jotka olivat isot kuin lautaset.
Billikens unohti itsensä. Tuo kauhea näky ajoi hänen kasvoilleen rehellisen pelon vaimon puolesta. Ja naisen kasvoilla vaihtui ilme yhtenään. Ensin ne olivat jännittyneet ja kauhistuneet kuin kristityn marttyyrin, joka heitetään leijonien eteen, tai kuin kuolemaantuomitun, joka odottaa mestauskirveen putoamista. Sitten niillä kuvastui hämmästys ja helpotus, kun ei tehnytkään kipeätä. Ja lopuksi niitä kirkasti voitonriemuinen, ylpeä ja onnellinen hymy. Hän hymyili miehelleen, pannen hymyynsä koko rakkautensa tätä kohtaan ja koko ilonsa siitä, että oli tehnyt tehtävänsä hyvin. Ja Billikensin jännitys laukesi, ja hän loi vaimoonsa katseen, joka oli täynnä rakkautta ja ylpeyttä, mutta silloin Harris Collins huudahti:
"Tässä ei suinkaan sovi hymyillä! Yleisön täytyy luulla, että hevoset todellakin vetävät teitä. Olkaa sen näköinen kuin niin olisi. Antakaa kasvojenne jäykistyä. Näytelkää päättäväisyyttä, tahdonvoimaa. Olkaa kovasti jännittävinänne kaikkia lihaksianne. Pankaa jalat enemmän haralleen. Liikuttakaa käsivarsien ja säärien lihaksia aivan kuin ne olisivat kovassa työssä. Antakaa hevosten vetää itsenne hiukan oikealle ja taas hiukan vasemmalle. Taivuttakaa samalla hiukan ruumistanne. Irvistelkää, aivan kuin ne olisivat repimäisillään teidät palasiksi ja vain tahdonvoimanne pitäisi teitä koossa. — Juuri niin! Tuo on hyvin! Tämähän käy mainiosti, Bill! — Iskekää vain hevosia! Pankaa vauhtia niihin ja antakaa niiden vetää kuin henkensä edestä."
Piiskat läiskyivät ja isot hevoset kiskoivat kaikin voimin välttääkseen tuskaa. Kohtaus saisi varmasti yleisön taputtamaan käsiään. Jokainen hevonen painoi ainakin yhdeksänsataa kiloa, katsojista näytti siis siltä, kuin kolmetuhatta kuusisataa kiloa hevosvoimaa olisi kamppaillut repiäkseen palasiksi hienosti pukeutuneen, notkean, hentojäsenisen naisolennon, joka painoi kuusikymmentä kiloa. Tämä näky saisi naiset varmasti katsomossa kirkumaan kauhusta ja kääntämään pois kasvonsa.
"Hellittäkää", Collins huusi rengeille. "Nainen on voittanut", hän ilmoitti sitten sirkusjohtajan äänellä. "Tällä numerolla lyötte rahaa kokoon, Bill. — Irrottakaa ha'at, rouva, irrottakaa ha'at."
Nainen totteli ja ha'at vielä riippuen hihansuissa juoksi Billikensin luo, heittäytyi hänen syliinsä, kietoi kätensä hänen kaulaansa ja huusi, ennenkuin suuteli miestään:
"Oi, Billikens, tiesinhän koko ajan, että osaisin sen tehdä! Olin rohkea, enkö ollutkin?"
"Te menetitte pelin", kaikui Collinsin terävä ääni kesken naisen ihastuksenpurkausta. "Te annoitte koko yleisön nähdä ha'at. Niiden täytyy lentää ylös hihoihin, samassa kun te irrotatte ne. Koettakaa uudelleen. Ja vielä eräs seikka. Älkää ylpeilkö, kun näytös on ohi. Älkää näyttäkö, kuinka helposti se kävi. Olkaa olevinanne läpiväsynyt, pyörtymäisillänne uupumuksesta. Seiskaa polvet horjuen. Antakaa olkapäitten painua. Tallimestarin täytyy astua askel teitä kohden tukeakseen teitä, jos kaadutte. Silloin on teidän oltava varuillanne ja ehdittävä ennen häntä. Ojentautukaa suoraksi jännittämällä kaikki tahdonvoimanne; niin tahdonvoima, se tekee vaikutuksen, urheutta ja sen sellaista, ja heittäkää lentosuukkosia yleisölle ja hymyilkää väsyneesti ja surumielisesti, aivan kuin sydän olisi kiskottu rinnastanne ja teidän täytyisi mennä sairaalaan, mutta sittenkin vielä seisotte siinä ja hymyilette ja heittelette lentosuukkoja yleisölle, joka taputtaa hurjasti käsiään ja jumaloi teitä. Ymmärrättekö, rouva? Te käsitätte, mitä tarkoitan. — Valmiina nyt! Olkaa hiukan levoton, kun katsotte hevosia. — Aivan niin! Ei kukaan voi aavistaa, että teillä on ha'at ja että ne ovat teräsköydellä kiinni toisissaan. — Varuillanne. — Nyt aloitamme."
Ja jälleen tuhatkahdeksansataa kiloa hevosvoimaa ponnisteli naisen kummallakin puolen toisiaan vastaan. Ja jälleen näytti siltä, että välirengas naislihaa, Julia-rouva, revittäisiin kappaleiksi.