"Piccolomini sanoo, ettei se kertaakaan huutanut, kun mies sitä löi, vaan ryntäsi yhä uudelleen miehen päälle", Villa puhui innoissaan. "Ajattele! Koira, joka ei ole Miksiä isompi, vetää murhaajan alas satulasta, rosvon, jota parikymmentä poliisia ei ole saanut kiinni!"
"Minä näin sen tekevän kummempaakin", Harley virkkoi rauhallisena. "Ellei Miksi olisi ollut apuna ja Jeri myös — ellei niitä molempia olisi ollut, niin luulen, että se hullu olisi potkinut minut kuoliaaksi, kuten aikoi."
"Ja minä siunaan niitä molempia", huudahti Villa loistavin silmin; hän tarttui nopeasti miehensä käteen ja puristi sitä sydämestään kiitollisena. "Kukaan ei ole vielä sanonut viimeistä sanaa noista ihmeellisistä koirista", hän lisäsi koettaen voittaa liikutuksensa ja räpäytti nopeasti silmiään estääkseen niitä kostumasta.
"Viimeistä sanaa kaikesta siitä ihmeellisestä, mitä koirissa on, ei sanota milloinkaan", lausui Harley vastaten hänen kädenpuristukseensa.
"Ja juuri siksi on meillä jotakin sanottavaa", hymyili Villa. "Jerillä, Miksillä ja minulla. Olemme harjoitelleet sen salaa yllättääksemme sinut. Makaa hiljaa ja kuuntele. Se on ylistyslaulu, hymni Jumalan kunniaksi. Älä naura. Se ei ole tarkoitettu pilaksi."
Hän kumartui eteenpäin tuolissaan ja veti Miksin luokseen, niin että koira istui hänen polviensa välissä; hän piteli molemmin käsin sen päätä, ja koiran kuono oli puoleksi peittyneenä hänen tukkaansa.
"Nyt, Jeri!" huusi Villa käskevästi kuin laulunjohtaja ainakin, ja Jeri käänsi huomaavaisena päätään, katsoi häneen, hymyili silmillään ja odotti.
Villa aloitti ylistyslaulun tahtia lyöden, ja koirat yhtyivät siihen pian pehmeällä ulvonnalla, mikäli niin puhdasta ja sointuvaa ääntä voi ulvonnaksi sanoa. Ja kaikki, mikä oli vajonnut tyhjyyteen, kohosi koirien mieleen niiden laulaessa. Ne lauloivat itsensä sen Tyhjyyden halki jossakin muualla -maailmaan ja juoksivat siellä hajonneen laumansa kanssa, ja kuitenkaan ne eivät kokonaan kadottaneet tietoisuudestaan nykyisyyttä ja elävää ihmisjumalaa, jonka nimi oli Villa ja joka lauloi heidän kanssaan ja rakasti heitä.
"Miksi emme muodostaisi kvartettia", virkkoi Harley Kennan yhtyen lauluun.