Foxterrieri vinkui ja painautui lujasti kapteeni Duncanin jalkaa vasten, mutta Miksi meni hitaasti sen luo häntäänsä heiluttaen ja korvat lerpallaan, katsoi hovimestariin ollakseen varma asiasta, nuuski sitten vihollistaan, jopa nuolaisi sen korvaa.
"Katsokaas, kapteeni, se ei ole pitkävihainen", Daughtry sanoi. "Se on ritarillinen, kelpo koira. — Tänne, Kill! Toinen koira. Tämä on myös kiltti. Olkaa sovussa nyt. Kas niin."
Toinen foxterrieri, se jonka etujalka oli loukkaantunut, vastasi vain äreästi muristen Miksin nuuskimiseen, ja se, että Miksi yritti nuolaista sitä, oli jo liikaa haavoittuneen foxterrierin mielestä. Se tavoitti kiukuissaan Miksin kuonoa, mutta ei osunut.
"Se on kiltti koira, Kill, hyvin kiltti", ehätti hovimestari sanomaan.
Heiluttaen häntäänsä merkiksi, että oli ymmärtänyt, ja ilman vähintäkään kaunaa Miksi nosti käpälänsä ja löi foxterrieriä leikillään kaulalle, niin että se kaatui suulleen vihaisesti muristen. Mutta Miksi kääntyi aivan rauhallisena poispäin ja katsoi hovimestariin nähdäkseen, hyväksyikö tämä, mitä se oli tehnyt.
Matkustajat purskahtivat äänekkääseen nauruun nähdessään foxterrierin kuperkeikan ja Miksin arvokkaan hyväntuulisuuden. Mutta he eivät nauraneet yksistään koirille, sillä juuri kun foxterrieri lensi nenälleen, pääsi kapteenin ärtynyt hermostuneisuus valloilleen, hän säpsähti ja vapisi koko ruumiiltaan.
"Niin, kapteeni", jatkoi hovimestari rohkeampana, "lyön vetoa, että teistäkin ja koirasta on tullut hyvät ystävät jo huomenna näihin aikoihin…"
"Viiden minuutin päästä se näihin aikoihin on meressä", vastasi kapteeni. "Venemies! Koira mereen!"
Venemies astui kokeeksi askeleen eteenpäin, mutta silloin alkoi matkustajien joukosta kuulua paheksuvaa mutinaa.
"Katsokaa minun kissaani ja katsokaa minua itseäni", puolusteli kapteeni Duncan määräystään.